Näkökyvyn korjaamiseen on käytetty erilaisia linssejä jo vuosisatojen ajan. Varhaisin maininta on keisari Nerosta, jonka sanotaan seuranneen gladiaattorikisoja käyttäen smaragdia likinäköisyyden korjaamiseksi.1
Ensimmäisten päässä pidettävien silmälasien keksijäksi on väitetty Salvino D'Armatea noin vuonna 1284 Pisassa, Italiassa. Keksijälle pystytettiin jopa patsas, jossa oli teksti "Here lies Salvino, son of Armato degli Armati of Florence, inventor of eyeglasses. May God forgive his sins. A.D. 1317."2 Tieto Salvinon saavutuksesta on kuitenkin myöhemmin osoitettu virheelliseksi.3 Silmälasien todellinen keksijä on toistaiseksi jäänyt tuntemattomaksi.
Ensimmäisiä silmälaseja käytettiin kaukonäköisyyden korjaamiseen. Likinäköisyyden korjaavia silmälaseja alettiin valmistaa vasta 1500-luvulla. Varhaisissa silmälaseissa ei ollut sankoja.
Leonardo da Vincin on väitetty hahmotelleen ensimmäiset suunnitelmat piilolinsseistä jo 1508 tai 1509. Tämäkin laajalle levinnyt käsitys on myöhemmin todettu virheelliseksi4.
Brittiläinen astronomi Sir John Herschel ehdotti 1820-luvulla linssiä, joka hiottaisiin täsmälleen silmän pinnan muotoiseksi. Silmän pinnasta ei kuitenkaan pystytty ottamaan muottia ennen anestesian kehitystä.
Saksalainen lasisilmien valmistaja F.A. Müller teki 1887 silmään asetettavan läpinäkyvän linssin, jota käytettiin vahingoittuneen silmän suojaamiseen. Ensimmäiset varsinaiset piilolinssit valmistettiin 1888, tekijöinä sveitsiläinen fyysikko A. Eugen Fick ja pariisilainen optikko Edouard Kalt kumpikin tahollaan. Kunnia annetaan yleensä Fickille, joka teki muotteja ensin kaniinien silmistä ja myöhemmin linssit itselleen. Ne olivat erittäin epämukavat, ja tarinan mukaan hän pystyi pitämään ensimmäisiä koekappaleitaan vain kaksi tuntia.
Tekniikan kehityksen myötä linsseistä tuli parempia ja ne pystyttiin sovittamaan paremmin silmään. Piilolinssit valmistettiin kuitenkin edelleen lasista, joten ne estivät hapen kulun silmään ja lisäsivät tulehdusten vaaraa.
Läpimurto piilolinssien kehityksessä tapahtui muovin myötä. Obrig ja Mullen tekivät 1938 Yhdysvalloissa ensimmäiset linssit käyttäen polymetyylimetakrylaattia (PMMA). Nämä linssit olivat mukavuudeltaan ja turvallisuudeltaan aivan eri luokkaa kuin aiemmat lasiset, vaikka PMMA ei sekään ole happea läpäisevä materiaali.
Nykyisen kaltaiset piilolinssit nähtiin ensimmäistä kertaa 1948. Amerikkalainen Kevin Tuohy valmisti muovilinssit, jotka peittivät vain sarveiskalvon eikä koko silmää. Tämänkaltaiset linssit tunnetaan nykyisin "kovina" piilolinsseinä.
Pehmeiden piilolinssien kehitystyö alkoi jo 1950-luvulla, ja niiden valmistusaineena oli tuore keksintö, hydroksietyylimetakrylaatti (HEMA). Kemisti Otto Wichterle sai valmistettua ensimmäiset pehmeät piilolinssit vuonna 1961 käyttäen laitetta, jonka hän oli tehnyt osittain poikansa rakennussarjasta ja polkupyörän osista. Wichterlen työn pohjalta Bauch & Lomb tuotti ensimmäiset kaupalliset pehmeät piilolinssit vuonna 1971.
Koska pehmeät linssit ovat kovia ohuemmat ja käytössä miellyttävämmät, ne lisäsivät piilolinssien suosiota huomattavasti. Nykyään pehmeitä linssejä on myydyistä linsseistä valtaosa, jopa 94 %5.
Viitteet
1 "Nero princeps gladiatorum pugnas spectabat in smaragdo [Emperor Nero watched gladiator combat in emerald]." Pliny the Elder. Natural History, Book XXXVII (16). 77.
2 Rosen E. The invention of eyeglasses. J Hist Med Allied Sci. 1956 XI (1): 13-46.
3 Ilardi V. Renaissance Vision from Spectacles to Telescopes. 2007. 15.
4 Heitz R. Leonardo da Vinci did not invent contact lenses. J Eye & Contact Lens. 1983 Oct. 9(4): 313-6.
5 www.netlens.fi