Piilolinsseistä apua värisokeuteen

Silmän verkkokalvolla on noin 125 miljoonaa valolle herkkää fotoreseptoria eli näkösolua. Niitä on kahdenlaisia, sauvasoluja ja tappisoluja. Määrältään lukuisammat sauvasolut mittaavat valon voimakkuutta, joka hahmotetaan harmaan eri sävyinä. Ne toimivat vähäisessäkin valossa. Tappisolut puolestaan havaitsevat eri värejä. Ne ovat erikoistuneet kolmeen eri valon aallonpituuteen: punaiseen, vihreään ja siniseen.

Jos joidenkin tappisolujen toimintakyky on normaalia alhaisempi, värinäkö heikkenee. Täydellinen värisokeus on erittäin harvinaista, mutta osittainen yleistä etenkin miehillä. Suomessa arviolta 8 % miehistä kärsii värisokeudesta, naisista vain 0,4 %. Värisokeus on yleensä perinnöllistä.

Yleisin värisokeuden muoto on punavihersokeus. Punavihersokea henkilökin voi yleensä erottaa punaisen ja vihreän toisistaan, kunhan niiden kontrasti on tarpeeksi suuri. Värinäköä voidaankin parantaa lisäämällä kontrastia sopivasti värjätyllä linssiparilla (tai vain toisessa silmässä käytettävällä linssillä). Erityisvalmisteiset värilliset piilolinssit tuottavat parhaimmillaan lopputuloksen, joka auttaa erottamaan värit toisistaan, vaikka ei voikaan täysin vastata normaalia näkökykyä.

Täydellisestä värisokeudesta kärsii vain yksi 30 000:sta henkilöstä. Tilaan liittyy yliherkkyys kirkkaalle valolle ja muita ongelmia. Tällöin apuna voidaan käyttää piilolinssejä, joissa on punainen keskiö. Se rajoittaa silmään tulevan valon määrää ja parantaa näkökykyä.

Lue lisää:
Lisätietoa ChromaGen™-linsseistä
Katso video: Red Central Contact Lenses for Achromatopsia
Ishihara-testi (värisokeus)
Test your color IQ (kattavampi värisokeus-testi)